torstai 27. lokakuuta 2016



Opettajan työn arvoperustasta ja monipuolisesta työnkuvasta!
27.10.2016




Opetusharjoittelu/ turvallisuusosaaminen
22.8.-1.10.2016


 Mitä tarkoittavat fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen turvallisuus?
Oppimisympäristömme on kokonaisuus, joka koostuu fyysisestä ympäristöstä, psyykkisistä tekijöistä ja sosiaalisista suhteista. Psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö koostuvat yksittäisten oppilaiden emotionaalisista ja kognitiivisista tekijöistä. Vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden toimivuus tukevat oppimisympäristössä oppimista ja tiedon omaksumista. On tärkeää, että opiskelijat oppivat tekemään ja selvittämään asioita turvallisessa ympäristössä. Ystävällinen ilmapiiri ja erilaiset oppijat huomioiva ympäristö motivoi ja nostaa opiskeluintoa.
Kasvun ja oppimisen tukeminen on tehtäväni. Fyysinen turvallisuus tarkoittaa oppimisympäristöön liittyvien vaaratekijöiden ennaltaehkäisemistä. Omassa työssäni minun on huomiota esim. se, että käyttämämme laitteet ja välineet ovat kunnossa ja opetustilat ovat asianmukaiset omaan opetukseni fyysisen turvallisuuden näkökulmasta.
Psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus tarkoittavat sitä, että ympäristössä ei esiinny kiusaamista, yksilöiden henkistä pahoinvointia ja turhaa kiirettä. Koulussa pitää saada kysyä, mitä tahansa asioita ilman nolaamisen pelkoa. Näen tärkeänä oppilaiden yksilöllisen ja persoonallisen kasvun. Tuen oppilaita yksilöinä, enkä pakota heitä ”standardimuotteihin”. 
Minun kuuluu opettajana arvioida opiskelijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia ja ohjata heitä jatkuvalla laadun parantamisella ja ottamalla huomioon oppimisympäristö myös laajempana kokonaisuutena, kun esim. koulun ympäristöä ja tiloja yms. ollaan päivittämässä. Minun on huomioitava aina turvallisuusnäkökohdat ja pidettävä huoli niin itsestäni kuin muistakin. On tärkeää pitää töiden organisointi, työn mielekkyys ja työympäristöt esteettisesti miellyttävinä ja viihtyisinä siitä syystä, että opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilöstön fyysiset, sosiaaliset ja psyykkiset turvallisuustekijät säilyvät kohtuullisina.


 Pelastuslaki, Opetushallituksen materiaali ja oppilaitokseni pelastussuunnitelma.
  
Pelastussuunnitelman tarkoituksena on ennaltaehkäistä onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteita. Asianmukaisella suunnittelutyöllä edistetään häiriötöntä toimintaa ja toiminnan jatkuvuutta, mutta myös sitä, millä tavoin on ryhdyttävä erilaisiin toimiin vaarojen torjumiseksi ja ihmisten pelastamiseksi. Pelastussuunnitelmassa tulee huomioida vaarojen ja riskien tunnistaminen ja ehkäiseminen sekä rakennusten ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyt. Lisäksi käyttäjille on annettavat ohjeet onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja itse onnettomuus ja vaaratilanteisiin. Varautumiseen liittyvät muut omatoimiset ohjeet on myös kirjattava pelastussuunnitelmaan.
Pelastuslain 8 ja 9 §:n sekä 9,10 ja 15 §:n sekä valtioneuvoston asetuksen pelastustoimesta mukaan pelastussuunnitelman laatimisvelvollisuus kuuluu oppilaitoksellemme. Pelastuslain 8 § velvoittaa meidän yhteisömme ehkäisemään erilaisten vaaratilanteiden syntymistä. Meidän pitää varautua henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa. Meillä täytyy olla tietoa, miten pelastustoimenpiteitä tehdään käytännössä omatoimisesti. Pelastussuunnitelma antaa meille suunnan, kuinka selvitämme oppilaitoksemme riskit, mahdolliset onnettomuudet ja vaaratilanteet. Riskejä arvioimalla ja tunnistamalla olemme varautuneet erilaisiin toimenpiteisiin organisaatiomme toimintaa uhkaavissa tilanteissa.
Omassa toiminnassani on tärkeää tietää oma kampuksemme organisaatiorakenne ja niiden vastuuhenkilöt. Olen selvittänyt työni aloittaessani erilaisia riskitekijöitä ja kiinnittänyt huomioita, kuinka organisaatiomme toimii erilaisissa ennaltaehkäisevissä toimissa. Pelastussuunnitelman vuosittainen päivitys organisaatiossamme takaa sen, että toimintamme säilyy ajanmukaisena.


Työturvallisuuslain soveltaminen omassa opetuksessani
  
Työturvallisuuslain tarkoituksena on vaikuttaa niin opiskelijoiden kuin työntekijöiden turvallisuuteen koulussamme. Työympäristön täytyy olla ajanmukainen ja turvallinen. Omalla alallani teemme esim. harjoitustöitä, joissa voi olla mukana kemikaaleja, bakteereja yms., joiden suhteen pitää olla tarkkana. Keskeistä työssäni on huolehtia siitä, että käytetään työtunneilla mm. työvaatteita ja kertakäyttöhanskoja. Opettamisen näkökulmasta ergonomia, työympäristön fyysisen, henkisen terveyden ja sosiaalisen turvallisuuden takaaminen ovat tärkeitä työturvallisuusseikkoja. Esimerkiksi asianmukaiset turvamerkinnät, ilmanvaihto, valaistus ja tauotus opetuksessa takaavat oppimisen näkökulmasta hyvän ympäristön ja laadun, joka edesauttaa tiedon omaksumista ja soveltamista erilaisissa oppimistehtävissä.


2.3 Laadittavat suunnitelmat

Opetushallituksen materiaali ja oppilaitokseni suunnitelma.
  
Suunnitelma opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä:
Oppilaitoksellani on suunnitelma, miten oppilaita suojataan väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Huomioimme myös toiminnassamme sen, että väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä suojaavat ohjeet toimivat, niitä valvotaan, noudatetaan ja toteutetaan toimenpantujen suunnitelmien mukaan.
Työsuojelulain 8 ja 9 §:n mukaan työnantajan velvollisuutena on huolehtia työsuojelun toimintaohjelman edistämisestä. Turvallisuutta ja terveellisyyttä edesauttavaista toimista on huolehdittava työterveyslain 2 luvun ja pykälien 8- 16 mukaan. Organisaatiomme kaikissa toimissa on huomioitava yhteisen oppimisympäristömme kehittämistoiminta ja suunnittelu, joka tähtää turvalliseen ja terveelliseen sekä yhteisölliseen toimintaan kaikilla edustamillamme osa-alueilla.
Huomioin omassa työssäni oppilaiden suojaamisen väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Vaalin hyviä vuorovaikutussuhteita niin oppilaiden kuin muun henkilöstön sekä yhteistyökumppaneidemme kanssa.  Ehkäisen työssäni kiusaamista ja tarvittaessa puutun kiusaamistapauksiin sekä väkivaltaan ja aggressiiviseen käyttäytymiseen.  Olen mukana aktiivisesti suunnitelmien tekemisessä, niiden tiedottamisessa ja päivittämisessä.




Kriisisuunnitelma:
Oppilaitoksemme kriisitoimintaohjeen tavoitteena on yksilöiden ja yhteisöjen nopean ja tehokkaan avun turvaaminen erilaisissa kriisitilanteissa. Toimintaohjeiden avulla pystymme minimoimaan vahinkoja ja auttamaan yksilöitä ja yhteisöjä arkeen palaamisessa. Opiskelijoiden ja henkilökunnan kykyä selviytyä ja kykyä toimia koetellaan kriisitilanteissa ja tästä syystä on tärkeää valmistua ja ohjeistaa kriittisiin tilanteisiin. Meidän pitää varautua niin psyykkisiin traumoihin kuin traumaattisiin kriiseihin. Psyykkisen trauman voi aiheuttaa, mikä tahansa yksilölle tapahtunut uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisia ja voimakkaita normaalia elämää häiritseviä reaktioita tapahtumien jälkeen. Traumaattisessa kriisissä yksilön ruumiillisen olemassaolon, sosiaalisen identiteetin tai turvallisuuden tunteita uhataan epätavallisen voimakkaasti.

Kriisisuunnitelman laatimiseen ja siihen perehdyttämiseen löytyvät ohjeet oppilas -ja opiskelijahuollon sivuilta: http://www.oph.fi/oppilashuollon_opas/yhteisollinen_oppilashuolto/akilliset_kriisit_uhka-_ja_vaaratilanteet/kriisisuunnitelma_akillisissa_kriiseissa


Opiskeluhuoltosuunnitelma:  
Laki oppilaiden oikeudesta opiskeluhuoltoon koskee perusopetuksessa, lukioissa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelevia nuoria ja lapsia. Opiskelijan ja opiskeluyhteisön hyvinvointia edistetään opiskeluhuoltolailla. Paikallinen taso ottaa suunnitelmissa huomioon lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman, paikallisen opintosuunnitelman ja koulu- tai oppilaskohtaisen suunnitelman. Lain mukaan opiskelijalla on oikeus henkilökohtaiseen opiskeluhuoltoon sekä psykologi- ja kuraattoripalveluihin toisen asteen koulutuksissa.


 Oppilaitokseni turvallisuuskansio
Oman kampuksemme julkaisu ja raportti kansion alta löytyvät palotarkastuspöytäkirja, poistumisharjoituksiin liittyvät dokumentit, riskien arvioinnin vaarojen tunnistus ja toimenpidelomakkeet sekä turvallistyön toimintasuunnitelmat kahdelta viime vuodelta.
Opetusharjoittelupaikan kampuksemme muissa dokumenttikansioissa ovat kemikaaliluettelot eri tutkinto-ohjelmista (bioanalytiikka, suun terveydenhuolto sekä hoitotyö, ensihoito ja optometria). Professorintien kampuksen aluekartasta näemme kokoontumispaikkamme ja muissa dokumentissa on myös pdf-tiedosto  ”puuttuminen on välittämistä- opiskelijoiden päihteiden käytöön puuttuminen”, jossa ovat ohjeet, kuinka puutumme opiskelijoiden päihteiden käyttämiseen.
Ohje kansioon alta löytyvät kriisitoimintaohje ja sen liite (toimintaohje hätätilanteissa), jotka ovat päivitetty 5.4.2016. Poistumisen ja suojautumisen yleisohjeet ja työhuonekohtaiset ohjeet löytyvät myös ohje kansiosta. Työterveyslaitoksen uhkaavan henkilön kohtaaminen ja ajantasainen turvatiedote ovat päivitettyinä ohjeissa sekä Professorintien naapurusto dokumentti. Näyttöpäätetyöskentelyyn liittyvä ohje on sijoitettu myös edellä mainittuun dokumenttikansioon.
Suunnitelma kansioon on kerätty eri Kiviharjuntie 8 rakennusten pelastussuunnitelmat ja liitteet (Louhi, Paasi) sekä valmiussuunnitelma.

Kuva 1. Turvallisuuskansion sisältö.






 Turvallinen arki

3.1 Kiusaaminen

Katso video Kiusaaminen http://youtu.be/8wE4uVNHK9E

Tarkastele opettajan toimintaa kriittisesti. Miten opettajan olisi pitänyt toimia?
  
Opettaja ei selvittänyt, mitä todellisuudessa oli tapahtunut tilanteessa. Hän teki omat johtopäätöksensä ainoastaan näkemäänsä perustuen. Hän tavallaan osallistui omalla toiminnallaan oppilaan kiusaamiseen. Opettajan on aina selvitettävä tilanteisiin liittyvät taustatekijät ennen kuin hän tekee omia johtopäätöksiä. Opettajan eettisiin periaatteisiin kuuluu se, että hän omalla toiminnallaan osoittaa nuorille sen, että hän toimii kestävien arvojen pohjalta. Jos opettaja toimii ajattelematta ja harkitsematta, opiskelijat voivat käyttää hänen toimintatapojaan häikäilemättömästi hyväkseen esim. kiusaamistapauksissa.

3.2 Sairaskohtaus

Katso video Sairauskohtaus http://youtu.be/C0sVmn7Shto
Oppilasta ei saa koskaan jättää yksin ja opettajan on uskottava opiskelijoiden hänelle toteamiaan asioita. Opettajan kuuluu valvoa kaikkea toimintaa, mitä hän on ohjaamassa eikä hän voi jättää hitaampia opiskelijoita huomioimatta. Opettajan on selvitettävä ja huolehdittava siitä, että esim. sairauskohtaustapauksissa opiskelija saa asianmukaista hoitoa. Opettajalla on vastuu oppilaan turvallisuudesta ja hän on vastuullinen huolehtimaan siitä, että opiskelijan tila selvitetään ja hänelle annetaan mm. ensiapua ja tilataan tarvittaessa apua ammattilaisilta.  




Opettajan arvot, etiikka ja sitoutuminen kestävän kehitykseen

Opettajan työssäni etiikka ja arvot ovat työni perusta. Minulla on terveysalan asiantuntijana ohjausvastuullani opiskelijoita, joiden tehtävänä on tulevaisuudessa edistää terveyttä sekä ennalta ehkäistä ja hoitaa väestön, yksilöiden ja ryhmien terveysongelmia. Kysymykset hyvästä, pahasta, oikeasta ja väärästä kuuluvat etiikkaan ja minun on huomioitava se omassa opettamisessani ja ohjaamisessani. Toisen ihmisen sivistynyt kohtaaminen ja eettisesti herkkä toiminta kuuluvat terveysalan opettajan toimenkuvaani. Vahvaan arvoperustaan kuuluu erilaisia eettisiä kysymyksiä, joiden kautta toimin opettajana sekä kohtaan eri yhteyksissä eettisiä ongelmia. Opettajan työssäni analysoin ja varmistan eettisesti kestävän ja korkeatasoisen opetuksen. Keskeisiä tekijöitä työssäni ovat erilaisiin tapauksiin ja aiheisiin liittyvät eettiset toimintaperiaatteet. 

Opettajan ammattivalintaani kuuluu eettisiä kysymyksiä suhteessa omaan itseeni ja opetustyöhön. Olen kouluttanut itseni erilaisin akateemisin ja ammatillisin poluin, joiden kautta olen saanut arvokasta kokemusta, jota voin jakaa tuleville sukupolville. Minun on kyettävä päivittämään niin tieto-taito tasoja kuin sitäkin, että miten tulevat ammattilaiset oppivat hoitamaan ihmisiä, toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja kuinka he tulevat vastaamaan omasta ammatillisesta kehittymisestään ja kehittämisestään. Minun tehtävänäni on yrittää innostaa opiskelijoita niin substanssiasioihin kuin dialogin käymiseen erilaisissa tilanteissa. Olen opettajana valmentamassa opiskelijoitani työelämään ja kohtaamaan todellisia tilanteita erilaisissa yhteisöissä. Vastuullani on opettaa vahvaan näyttöön perustuvia menetelmiä ja taitoja oman tieteellisen ja tietoperustani kautta.
Olen aina ollut sosiaalinen ja kiinnostunut monista eri asioista. Yritän löytää uusia kehittämiskohteita ja haluan olla mukana toteuttamassa yhdessä muiden opettajien kanssa erilaisia projekteja ja hankkeita. Näen tärkeänä sen, että olemme mukana aktiivisesti niin valtakunnallisissa kuin kansainvälisissä terveysalan opettajien foorumeissa. Olen vastuussa oma tietoperustani uudistamisesta, omasta osaamisestani, työni kehittämisestä ja omasta roolistani erilaisissa yhteisöissä. Näen vahvuutenani monipuolisen toimimisen mm. erilaisissa kliinisissä töissä, tutkimushankkeissa ja kouluttautumispoluissani.
Olen opettajan ammatissa ja tästä syystä juridiset ja eettiset kysymykset on syytä pitää erillään. Lainsäädäntö ja normisto ohjaavat minun opettajantyöni perustehtävää. Opetuksen sisältöasiat pohjautuvat yhdessä laadittuihin opetussuunnitelmiin. Opettajana minun eettiset periaatteeni perustuvat YK:n ihmisoikeuksien julistukseen.


Opettajana arvoinani ovat ihmisarvo, todellisuus, oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus. Näen oppijat omina yksilöinään ja tavoittelen avointa keskustelua ja totuuden etsintää. Olen rehellinen itselleni ja kunnioitan rehellisyyttä ja keskinäistä kunnioitusta kaikessa toiminnassani opetustyössä.  Oikeudenmukaisuuden periaatteisiin kuuluu mm. tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vaaliminen. Olen vastuullinen ja vapaa ajattelemaan oman arvomaailmani kautta, mutta toisaalta olen sidoksissa perustehtäviini ja niitä sääteleviin erilaisiin normistoihin. Näen tärkeäksi asiaksi opiskelijoiden ammatillisen kasvun ja hyvien yhteistyötaitojen rakentamisen.
Opettajana minun on huomioitava nollatoleranssi kiusaamisen suhteen koko työyhteisössä. Kunnioitan työyhteisössä työtovereideni autonomisuutta, mutta toisaalta ymmärrän sen, että meidän pitää tehdä aikaisempaa enemmän yhteistyötä, kun luomme suuria kokonaisuuksia osaamisperusteisuuteen tukeutuen.  Opettajan työssä yhteiskunnallinen vastuu on suuri, koska edustan kaikkia oppijan oikeuksia, etuja yms. Opiskelijani tarvitsevat kokonaisnäkemyksen esim. oman substanssinsa kautta siihen, kuinka he toimivat yhteiskunnan vastuullisina jäseninä omissa tulevissa organisaatioissaan. Kohtaan opettajana monikulttuurisuutta ja moniarvoisuutta, joiden kautta ymmärrän paremmin erilaisista kasvuympäristöistä ja kulttuureista tulleita opiskelijoita ja opettajia omassa työssäni.

Oppilaitoksemme on sitoutunut kestävään kehitykseen ja kasvattajana sitoudun ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliskulttuuriseen vastuuseemme. Edistän kaikessa toiminnassani Oamkin kestävän kehityksen politiikkaa, joka kuuluu osana osaamiseemme. Oppilaitoksemme on sitoutunut ISO 14001-ympäristöstandardin vaatimuksiin. Meidän työmme kohdistuu ensisijaisesti ympäristöosaamisen ja – tietoisuuden esille tuomiseen ja vahvistamiseen. Oamkin kestävä kehitys perustuu ekologisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin vastuihin.
Olen esimerkkinä oppilaille ja muille toimimalla niin, että ehkäisen negatiivisia ympäristövaikutuksia toiminnallani. Energian, materiaalin ja veden kulutuksen vähentäminen ovat ekologisia vastuita. Kun teen taloudellisia hankintoja, ajattelen elinkaariajattelumallin pohjalta. Pyrin hyödyntämään hankintojani mahdollisimman pitkään ja kierrätän asioita. Tavoitteiden ja resurssien pitää olla tasapainossa. Sosiaalisessa mielessä ajattelen osaamisen vahvistamista työ- ja opiskeluhyvinvoinnin kannalta. Välittämisellä ja turvallisuudella luodaan motivoiva ympäristö opiskelulle. Edistän monikulttuurista toimintaa suvaitsevaisuudella, tasavertaisella kohtelulla ja koulutus- ja ammattialojen välisen vuoropuhelun keinoin.

Olemme Oamkissa kaikki brändilähettiläitä: määrätietoisia, innostavia ja innostuvia, huomaavaisia ja omistaan ylpeitä.

















Harjoittelu ja ammattikorkeakoululaki

Uuden ammattikorkeakoululain myötä 1.1.2015 kumottiin vanhempi ammattikorkeakoululaki. Itse ammattikorkeakoulujen tehtävät säilyvät ennallaan, mutta niiden organisaatiot muuttuivat vuoden 2015 alussa. Osakeyhtiömuotoisina oikeushenkilöinä ammattikorkeakoulutoiminnasta päätetään ammattikorkeakoulun omissa toimintaelimissä, ei ylläpitäjän. Toimiluvista päättää edelleen valtioneuvosto; valtio vastaa perusrahoituksesta laskennallisin perustein. Vaikka ammattikorkeakoulut ovat osakeyhtiöitä, ne eivät voi toimia voittoa tavoittelevasti ja jakaa omistajilleen osinkoa.

Ammattikorkeakoululaki sisältää 10 lukua, joissa on 68 lakipykälää. Luvussa 1 käsitellään yleiset säännökset, luvussa 2 ammattikorkeakoulun toimiluvat ja toimiehdot ja lukuun 3 on sijoitettu opetukseen, tutkintoihin sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvät pykälät. Ammattikorkeakoulun organisaatioon, henkilöstöön ja hallintokieleen liittyvät ohjeistukset löytyvät luvuista 4 ja 5.  Ammattikorkeakoulun opiskeluun liittyviä pykäliä ovat mm. kelpoisuus, esteettömyys ja opiskelijavalintoihin liittyvät yksityiskohdat (luku 6). Luvuissa 7 ja 8 määrätään ammattikorkeakoulun ohjaukseen ja rahoitukseen sekä talouteen liittyvistä asioista. Muutoksenhakuun (luku 9) ja erinäisiin säädöksiin (luku 10) liittyvistä ohjeistuksista löytyy pykäliä, jotka mm. ohjeistavat mitä ammattikorkeakoulujen oikeuksiin ja velvollisuuksiin kuuluu (mm. laadun arviointi, ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja tiedonsaantioikeus).
 Ajantasainen ammattikorkeakoululaki löytyy finlexin kotisivuilta, alla linkki.
Suoritin opetusharjoitteluni 1.9. - 1.10.2016 Oulun ammattikorkeakoulussa.  

Kuva 2. Suunnitteluosaamiseeni tavoitteista, kehittämisestä ja toteutuksesta (esimerkki harjoittelusuunnitelmastani)











              

tiistai 4. lokakuuta 2016




LÄHIPÄIVÄT: 29.-30.9.2016

Koulutuksia ja niiden järjestäjiä säätelevät lait ohjaavat niin ammatillisten perustutkintojen, ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojenkin toimintaa. Opetussuunnitelmiaan eri oppilaitokset voivat säädellä omilla sisäisillä ohjeistuksillaan, kunhan laeista ja asetuksista huolehditaan asianmukaisista. Tutkintoja järjestävillä koulutuksen järjestäjillä on velvollisuuksia ja määräyksiä, joilla koulutuksen järjestäjät velvoitetaan sisällyttämään opetukseen järjestäjäkohtaiset opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt.

 

Ammatillisten perustutkintojen perusteet muodostuvat tutkintonimikkeistä, tutkinnon muodostumisesta, niiden laajuudesta osaamispisteinä sekä ammattitaitovaatimuksista, osaamistavoitteista ja osaamisen arvioinnista.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ensihoitajan osaamisvaatimukset kuvataan yksityiskohtaisesti tutkinnon perusteissa. Perustason ensihoidon koulutuksen järjestäjillä täytyy olla opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä kokeilulupa. Koulutuksen suorittaneet perustason ensihoitajat sijoittuvat tyypillisesti mm. sairaankuljetusyrityksiin tai pelastuslaitoksen ensihoitoyksiköihin.



 

Tutkintojen perusteita on muutettu 1.8.2015 alkaen ja ammatillisten tutkintojen terminologiaa on täsmennetty ja yhtenäistetty esim. koulutusohjelmat on muutettu osaamisalaksi ja ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat yhteisiksi tutkinnon osiksi. Aikaisemmin puhuttiin hyväksiluvuista, mutta nykyisessä muodossa termeinä käytetään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Ammatillisen perustutkinnon vähimmäislaajuus on 180 osaamispistettä (osp). Yhden vuoden opiskelumäärä vastaa 60 ospia.

Ammatillisissa perustutkinnoissa huomioidaan termit kattavuus, vaikeusaste ja merkittävyys. Kattavuudella selitetään se, että kuinka suuri osa tutkinnon suorittaneen ammattitaidon kokonaisuudesta itse tutkinnon osa muodostaa. Vaikeusaste kuvaa tutkinnon vaikeutta ja haastavuutta muihin saman tutkinnon osiin ja merkittävyys itse tutkinnon osan tärkeyttä työmarkkinoiden, toiseen tutkintotasoon etenemisen ja sosiaalisen integraation kannalta. Koulutuksen järjestäjät päättävät opetussuunnitelman tutkintokohtaisessa osassa tutkinnon osien tarjonnasta, suorittamisjärjestyksestä, koulutuksen toteuttamistavoista ja siitä kuinka opiskelijan osaamista arvioidaan. Itse tutkinnon muodostumiseen on valittava vähintään yksi pakollinen ydinammattitaito alue ja tätä tukevia valinnaisia tutkinnon osia. Työssäoppimisen vähimmäisvaatimus on 30 osp 180 opsista.

Ammatillisessa koulutuksessa tärkeinä yhteisinä osina pidetään viestintää- ja vuorovaikutusta, matemaattis-luonnontieteitä, yhteiskunta- ja työelämätaitoja ja sosiaali- ja kulttuuriosaamista. European Credits for Vocational Education and Training (ECVET) pisteet tukevat ja edistävät niin elinikäistä oppimista kuin ulkomailla suoritettujen opintojen tai hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Osaamisperusteisuus merkitsee oppimisen suunnittelua ja osaamisen-ja toimintakokonaisuuksien laatimista. Yhdessä tekemällä oppimisesta tulee tiedon jakamista oppimiskeskeisissä ympäristöissä, joiden ajattelun takana on opiskelijalähtöinen osaamisen ja kehittymisen tuki. Osaamista arvioidaan ja sen kautta varmistetaan osaamisen laatu. Yksilölliset polut mahdollistavat kysyntä- ja tarvelähtöisen toiminnan sekä entistä paremman läpinäkyvyyden työn ja koulutuksen välille. Tulevassa reformissa (ehdotus vuodelle 2018) ammatillista koulutusta aletaan toteuttaa yhä enemmän yhteistyössä työelämän kanssa. Opiskelijat otetaan osaksi työyhteisöä, mutta koulutuksen järjestäjä vastaa kokonaisuudesta niin ohjaamisessa, oppimiseen ohjaamisessa kuin työpaikan tukemisessa. Henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien (HOPS) kautta oma opintopolku, osaamisen tunnustaminen ja valinnaisuudet mahdollistuvat.

 

Ammattikorkeakoulujen toimiluvat ovat ohjenuoria annettaviin koulutustehtäviin. Toimilupien kautta ammattikorkeakoulut saavat oikeudet siihen, mitä tutkintoja ja tutkintonimikkeitä eri ammattikorkeakoulut voivat antaa koulutusvastuidensa kautta. Ammattikorkeakoulun rahoitusmallin pohjalta jaetaan pääomaa saavutettujen tulostavoitteiden mukaan. Koulutukseen liittyvät toiminnot kattavat rahoituksesta valtaosan (85%) ja tutkimus-ja kehittämistoiminta (TKI) (15%) loput. Suoritetuilla ammattitutkinnoilla (46%) ja 55 opintopisteen suorittaneiden määrillä (24%) on suuri vaikutus rahoitukseen. Ammattikorkeakoulututkintojen peruspilareita ovat perus- ja ammattiopinnot, vapaasti valittavat, ammattitaitoa edistävät harjoittelut (30 op,) ja opinnäytetyö. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK) opinnot syventävät osaamista, antavat mahdollisuuden valita vapaasti omia opintoja ja koulutukseen kuuluu opinnäyte, jonka avulla esimerkiksi oman alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa voidaan viedä eteenpäin.

 

Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmatyötä ollaan viemässä osaamisperusteiseen muotoon. Yhteistyötä pk-sektorin ja yritysmaailman kanssa lisätään ja koulutuksia suunnitellaan yhdessä erilaisten järjestäjien kanssa. Työelämän kanssa suunnitellaan yhteisiä opintokokonaisuuksia kaikissa koulutuksissa. Liiketoimintaosaamisen kautta opiskelijoiden yrittäjyysvalmiudet ja yrittämisen halu kasvavat ja he ymmärtävät yhdessä yrittäjien kanssa toimiessaan, miten tärkeää verkostoituminen on jo opiskeluvaiheessa. Kansainvälisyys ja yli koulutusrajojen mukainen toiminta lisäävät rajapintojen ylitysten kautta uusien toimintatapojen ja yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden kehittämistä ja innovoimista.

 

Ammatillisen työvoimakoulutuksen avulla autetaan työttömyysuhan alaisia aikuisia ja työttömiä, jotka ovat suorittaneet oppivelvollisuutensa. Keskenjääneitä korkeakouluopintoja voidaan suorittaa loppuun ja yrittäjiksi aikoville tarjotaan polkuja ja uravalmennusta yrittäjyyteen. Vapaata sivistystyötä harjoittavat oppilaitokset kouluttavat esim. kuntalaisiaan erilasten näkemysten ja alueellisten tarpeiden näkökulmasta ilman tutkintotavoitteita.

 

Yliopistolla vallitseva akateemisen vapauden määritelmä ohjaa toimintaa, mutta se on muuttunut aikojen saatossa yhä enemmän suunnitelmallisempaan suuntaan, koska valtion hallinnon ja talouden kautta ohjataan autonomisia yliopistoja. Rahoituspohjan kriteerit eivät voi olla suuntaamatta toimintaa yhä kansainvälisempää ja tuloskeskeistä suuntaa. Yritysyhteistyö on merkittävää ja uusia aluevaltauksia yritetään löytää luomalla erilaisia alustoja ja verkostoja, joissa voidaan toimia monitieteellisesti.

 

Arvioinnin kautta opitaan työyhteisötaitoja ja kriittisyyttä omissa toimissa. Itsearviointi kehittää parhaimmassa tapauksessa omaa osaamista ja muita arvioimalla voidaan auttaa esimerkiksi opinnäytetöiden edistymisessä ja niiden lopullisessa hiomisessa. Opiskelijat ymmärtävät arviointien kautta omien ammattiensa ydinasiat. Ydinosaaminen on perusta tulevalle ammatinharjoittamiselle ja ammatilliselle kehittymiselle.

Osaamisella tarkoitetaan Bloomin (1956) mukaan eri tasojen haltuunottoa ja portaittain etenemistä omilla ammatillisilla asiantuntija-alueilla. Tietämisen tasolla muistetaan ja ymmärretään asioita. Tietoa voidaan käyttää oikeissa tilanteissa muistamalla yksityiskohtia, kun taas ymmärtämällä opiskelija osaa selittää kuvailemalla, tulkitsemalla ja luokittelemalla oppimiaan asioita.

Tietoa voidaan käyttää soveltamalla uusissa tilanteissa esimerkiksi vertailemalla ja analysoimalla saatuja tuloksia. Analysointi tarkoittaa myös sitä, että opiskelija osaa pilkkoa erilaisia ongelmia pienempiin osiin ja hän ymmärtää asioiden suhteita saatujen tulosten kautta. Uuden luomisen tasolle pääsy merkitsee sitä, että niin opiskelija kuin opettajakin osaavat hyödyntää uutta tietoa jo olemassa olevaan tietoon. Kehittäminen on ajatusten ja ratkaisujen arvojen mittaamista ja puntaroimista: millä tavoin uudet ratkaisut helpottavat työntekoa. Sosiaali- ja terveysalalla raskaimpiin töihin soveltuvat robotit voivat vapautta työvoimaa vuorovaikutteiseen hoitotyöhön.

Opiskelijan arvioinnin perusteet pohjautuvat opiskelijan osaamiseen ja sen suhteeseen opintojakson osaamistavoitteissa. Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa päätetään itse koulutusohjelmien opetussuunnitelmista ja arvioinnista arviointikriteerien mukaan. Toisen asteen ammatillisilla oppilaitoksilla on ammattitaitovaatimukset, jotka osoittavat mitä vaaditaan ammattilaiselta.

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista kutsutaan AHOT- toiminnaksi. Opiskelija arvioi osaamistaan ja näyttää sen eri tavoilla mm. itsearvioinnilla, todistuksilla ja ohjauskeskusteluilla, jonka jälkeen opettaja arvioi, miten opiskelijan osaaminen nivoutuu tutkinnon osan tai opintojakson vaatimuksiin. Itse arviointiprosessissa arvioidaan niin oppimista kuin osaamista. Monipuolisten arviointimenetelmien avulla voidaan tehdä asioista syvällisempiä ja näkyvämpiä. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen auttaa kehittämään juuri niitä asioita, joita onkin tarpeellista kohentaa. Kritiikinsieto on ensi arvoisen tärkeää kaikessa toiminnassa ja kriittisen palautteen antamiseen ja perusteluihin kannattaa panostaa koko koulutuksen ajan.

Perinteisen lopputentin avulla testataan opiskelijan ”pänttäyksen” jälkeistä tilaa ja sillä ei ole pitkäkestoista vaikutusta opiskelijan oppimiseen ja kehittymiseen. Jotain tietoja ja muistijälkiä voi ”pänttäyskin” jättää opiskelijan mieleen. Yleensä tenttitilanteessa voi tulla mieleen epäolennaisia asioita esim. joitain merkkejä opettajien kalvosulkeisista. Oppimisen arviointi on opiskeluun liittyvien elementtien kriittistä tarkastelua, kun taas opetuksen arvioinnissa arvioidaan sitä, millä tavoin ja millä keinoin opetusmenetelmiä käytetään ja on käytettävissä.

 

Oppimispäiväkirjan avulla opiskelua voi reflektoida monipuolisesti käyttämällä ajatustyön apuna opiskeluun tarkoitettua materiaalia, luentomuistiinpanoja ja muiden opiskelijoiden kanssa käytyjä keskusteluja esim. ryhmäoppimistilanteissa. Itsearvioinnit voivat olla alussa latteita, mutta ajan myötä opiskelijat oppivat siihen, että sen avulla voidaan kriittisesti kehittää esim. toisen tekemiä havaintoja ja tuotoksia. Henkilökohtaisten opintosuunnitelmien ja etenemisten kautta opiskelijat oppivat arvioimaan omaa kehittymistään myös työelämässä ja pitkäjänteisemmin kuin suunnittelemattomilla päämäärillä. Näen paljon hyvää perinteisissä esseissä, koska niiden avulla voidaan joihinkin asiakokonaisuuksiin paneutua syvällisesti. Tenttien avulla kyllä testataan tietoutta, mutta yksityiskohtien soveltamista ja pitkäkestoista osaamista tuskin saavutetaan sattumanvaraisesti valituilla kysymyksillä. Kansainvälisyys opettaa meitä ymmärtämään monikulttuurisuutta ja erilaisten ihmisten kohtaaminen avartaa meidän maailmaankuvaamme. Esimerkiksi meidän kaupunkikulttuurimme Suomessa on kehittynyt varsin myöhään. Kun pyrimme muuttamaan opiskelua, meidän pitää huomioida muutokset myös arviointikriteereissä.