LÄHIPÄIVÄT: 29.-30.9.2016

Koulutuksia ja niiden järjestäjiä säätelevät lait ohjaavat niin ammatillisten perustutkintojen, ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojenkin toimintaa. Opetussuunnitelmiaan eri oppilaitokset voivat säädellä omilla sisäisillä ohjeistuksillaan, kunhan laeista ja asetuksista huolehditaan asianmukaisista. Tutkintoja järjestävillä koulutuksen järjestäjillä on velvollisuuksia ja määräyksiä, joilla koulutuksen järjestäjät velvoitetaan sisällyttämään opetukseen järjestäjäkohtaiset opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt.

 

Ammatillisten perustutkintojen perusteet muodostuvat tutkintonimikkeistä, tutkinnon muodostumisesta, niiden laajuudesta osaamispisteinä sekä ammattitaitovaatimuksista, osaamistavoitteista ja osaamisen arvioinnista.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ensihoitajan osaamisvaatimukset kuvataan yksityiskohtaisesti tutkinnon perusteissa. Perustason ensihoidon koulutuksen järjestäjillä täytyy olla opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä kokeilulupa. Koulutuksen suorittaneet perustason ensihoitajat sijoittuvat tyypillisesti mm. sairaankuljetusyrityksiin tai pelastuslaitoksen ensihoitoyksiköihin.

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/esitys/1135885/ops/sisalto/1155333

https://eperusteet.opintopolku.fi/eperusteet-service/api/dokumentit/1919797

 

Tutkintojen perusteita on muutettu 1.8.2015 alkaen ja ammatillisten tutkintojen terminologiaa on täsmennetty ja yhtenäistetty esim. koulutusohjelmat on muutettu osaamisalaksi ja ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat yhteisiksi tutkinnon osiksi. Aikaisemmin puhuttiin hyväksiluvuista, mutta nykyisessä muodossa termeinä käytetään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Ammatillisen perustutkinnon vähimmäislaajuus on 180 osaamispistettä (osp). Yhden vuoden opiskelumäärä vastaa 60 ospia.

Ammatillisissa perustutkinnoissa huomioidaan termit kattavuus, vaikeusaste ja merkittävyys. Kattavuudella selitetään se, että kuinka suuri osa tutkinnon suorittaneen ammattitaidon kokonaisuudesta itse tutkinnon osa muodostaa. Vaikeusaste kuvaa tutkinnon vaikeutta ja haastavuutta muihin saman tutkinnon osiin ja merkittävyys itse tutkinnon osan tärkeyttä työmarkkinoiden, toiseen tutkintotasoon etenemisen ja sosiaalisen integraation kannalta. Koulutuksen järjestäjät päättävät opetussuunnitelman tutkintokohtaisessa osassa tutkinnon osien tarjonnasta, suorittamisjärjestyksestä, koulutuksen toteuttamistavoista ja siitä kuinka opiskelijan osaamista arvioidaan. Itse tutkinnon muodostumiseen on valittava vähintään yksi pakollinen ydinammattitaito alue ja tätä tukevia valinnaisia tutkinnon osia. Työssäoppimisen vähimmäisvaatimus on 30 osp 180 opsista.

Ammatillisessa koulutuksessa tärkeinä yhteisinä osina pidetään viestintää- ja vuorovaikutusta, matemaattis-luonnontieteitä, yhteiskunta- ja työelämätaitoja ja sosiaali- ja kulttuuriosaamista. European Credits for Vocational Education and Training (ECVET) pisteet tukevat ja edistävät niin elinikäistä oppimista kuin ulkomailla suoritettujen opintojen tai hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Osaamisperusteisuus merkitsee oppimisen suunnittelua ja osaamisen-ja toimintakokonaisuuksien laatimista. Yhdessä tekemällä oppimisesta tulee tiedon jakamista oppimiskeskeisissä ympäristöissä, joiden ajattelun takana on opiskelijalähtöinen osaamisen ja kehittymisen tuki. Osaamista arvioidaan ja sen kautta varmistetaan osaamisen laatu. Yksilölliset polut mahdollistavat kysyntä- ja tarvelähtöisen toiminnan sekä entistä paremman läpinäkyvyyden työn ja koulutuksen välille. Tulevassa reformissa (ehdotus vuodelle 2018) ammatillista koulutusta aletaan toteuttaa yhä enemmän yhteistyössä työelämän kanssa. Opiskelijat otetaan osaksi työyhteisöä, mutta koulutuksen järjestäjä vastaa kokonaisuudesta niin ohjaamisessa, oppimiseen ohjaamisessa kuin työpaikan tukemisessa. Henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien (HOPS) kautta oma opintopolku, osaamisen tunnustaminen ja valinnaisuudet mahdollistuvat.

 

Ammattikorkeakoulujen toimiluvat ovat ohjenuoria annettaviin koulutustehtäviin. Toimilupien kautta ammattikorkeakoulut saavat oikeudet siihen, mitä tutkintoja ja tutkintonimikkeitä eri ammattikorkeakoulut voivat antaa koulutusvastuidensa kautta. Ammattikorkeakoulun rahoitusmallin pohjalta jaetaan pääomaa saavutettujen tulostavoitteiden mukaan. Koulutukseen liittyvät toiminnot kattavat rahoituksesta valtaosan (85%) ja tutkimus-ja kehittämistoiminta (TKI) (15%) loput. Suoritetuilla ammattitutkinnoilla (46%) ja 55 opintopisteen suorittaneiden määrillä (24%) on suuri vaikutus rahoitukseen. Ammattikorkeakoulututkintojen peruspilareita ovat perus- ja ammattiopinnot, vapaasti valittavat, ammattitaitoa edistävät harjoittelut (30 op,) ja opinnäytetyö. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK) opinnot syventävät osaamista, antavat mahdollisuuden valita vapaasti omia opintoja ja koulutukseen kuuluu opinnäyte, jonka avulla esimerkiksi oman alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa voidaan viedä eteenpäin.

 

Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmatyötä ollaan viemässä osaamisperusteiseen muotoon. Yhteistyötä pk-sektorin ja yritysmaailman kanssa lisätään ja koulutuksia suunnitellaan yhdessä erilaisten järjestäjien kanssa. Työelämän kanssa suunnitellaan yhteisiä opintokokonaisuuksia kaikissa koulutuksissa. Liiketoimintaosaamisen kautta opiskelijoiden yrittäjyysvalmiudet ja yrittämisen halu kasvavat ja he ymmärtävät yhdessä yrittäjien kanssa toimiessaan, miten tärkeää verkostoituminen on jo opiskeluvaiheessa. Kansainvälisyys ja yli koulutusrajojen mukainen toiminta lisäävät rajapintojen ylitysten kautta uusien toimintatapojen ja yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden kehittämistä ja innovoimista.

 

Ammatillisen työvoimakoulutuksen avulla autetaan työttömyysuhan alaisia aikuisia ja työttömiä, jotka ovat suorittaneet oppivelvollisuutensa. Keskenjääneitä korkeakouluopintoja voidaan suorittaa loppuun ja yrittäjiksi aikoville tarjotaan polkuja ja uravalmennusta yrittäjyyteen. Vapaata sivistystyötä harjoittavat oppilaitokset kouluttavat esim. kuntalaisiaan erilasten näkemysten ja alueellisten tarpeiden näkökulmasta ilman tutkintotavoitteita.

 

Yliopistolla vallitseva akateemisen vapauden määritelmä ohjaa toimintaa, mutta se on muuttunut aikojen saatossa yhä enemmän suunnitelmallisempaan suuntaan, koska valtion hallinnon ja talouden kautta ohjataan autonomisia yliopistoja. Rahoituspohjan kriteerit eivät voi olla suuntaamatta toimintaa yhä kansainvälisempää ja tuloskeskeistä suuntaa. Yritysyhteistyö on merkittävää ja uusia aluevaltauksia yritetään löytää luomalla erilaisia alustoja ja verkostoja, joissa voidaan toimia monitieteellisesti.

 

Arvioinnin kautta opitaan työyhteisötaitoja ja kriittisyyttä omissa toimissa. Itsearviointi kehittää parhaimmassa tapauksessa omaa osaamista ja muita arvioimalla voidaan auttaa esimerkiksi opinnäytetöiden edistymisessä ja niiden lopullisessa hiomisessa. Opiskelijat ymmärtävät arviointien kautta omien ammattiensa ydinasiat. Ydinosaaminen on perusta tulevalle ammatinharjoittamiselle ja ammatilliselle kehittymiselle.

Osaamisella tarkoitetaan Bloomin (1956) mukaan eri tasojen haltuunottoa ja portaittain etenemistä omilla ammatillisilla asiantuntija-alueilla. Tietämisen tasolla muistetaan ja ymmärretään asioita. Tietoa voidaan käyttää oikeissa tilanteissa muistamalla yksityiskohtia, kun taas ymmärtämällä opiskelija osaa selittää kuvailemalla, tulkitsemalla ja luokittelemalla oppimiaan asioita.

Tietoa voidaan käyttää soveltamalla uusissa tilanteissa esimerkiksi vertailemalla ja analysoimalla saatuja tuloksia. Analysointi tarkoittaa myös sitä, että opiskelija osaa pilkkoa erilaisia ongelmia pienempiin osiin ja hän ymmärtää asioiden suhteita saatujen tulosten kautta. Uuden luomisen tasolle pääsy merkitsee sitä, että niin opiskelija kuin opettajakin osaavat hyödyntää uutta tietoa jo olemassa olevaan tietoon. Kehittäminen on ajatusten ja ratkaisujen arvojen mittaamista ja puntaroimista: millä tavoin uudet ratkaisut helpottavat työntekoa. Sosiaali- ja terveysalalla raskaimpiin töihin soveltuvat robotit voivat vapautta työvoimaa vuorovaikutteiseen hoitotyöhön.

Opiskelijan arvioinnin perusteet pohjautuvat opiskelijan osaamiseen ja sen suhteeseen opintojakson osaamistavoitteissa. Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa päätetään itse koulutusohjelmien opetussuunnitelmista ja arvioinnista arviointikriteerien mukaan. Toisen asteen ammatillisilla oppilaitoksilla on ammattitaitovaatimukset, jotka osoittavat mitä vaaditaan ammattilaiselta.

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista kutsutaan AHOT- toiminnaksi. Opiskelija arvioi osaamistaan ja näyttää sen eri tavoilla mm. itsearvioinnilla, todistuksilla ja ohjauskeskusteluilla, jonka jälkeen opettaja arvioi, miten opiskelijan osaaminen nivoutuu tutkinnon osan tai opintojakson vaatimuksiin. Itse arviointiprosessissa arvioidaan niin oppimista kuin osaamista. Monipuolisten arviointimenetelmien avulla voidaan tehdä asioista syvällisempiä ja näkyvämpiä. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen auttaa kehittämään juuri niitä asioita, joita onkin tarpeellista kohentaa. Kritiikinsieto on ensi arvoisen tärkeää kaikessa toiminnassa ja kriittisen palautteen antamiseen ja perusteluihin kannattaa panostaa koko koulutuksen ajan.

Perinteisen lopputentin avulla testataan opiskelijan ”pänttäyksen” jälkeistä tilaa ja sillä ei ole pitkäkestoista vaikutusta opiskelijan oppimiseen ja kehittymiseen. Jotain tietoja ja muistijälkiä voi ”pänttäyskin” jättää opiskelijan mieleen. Yleensä tenttitilanteessa voi tulla mieleen epäolennaisia asioita esim. joitain merkkejä opettajien kalvosulkeisista. Oppimisen arviointi on opiskeluun liittyvien elementtien kriittistä tarkastelua, kun taas opetuksen arvioinnissa arvioidaan sitä, millä tavoin ja millä keinoin opetusmenetelmiä käytetään ja on käytettävissä.

 

Oppimispäiväkirjan avulla opiskelua voi reflektoida monipuolisesti käyttämällä ajatustyön apuna opiskeluun tarkoitettua materiaalia, luentomuistiinpanoja ja muiden opiskelijoiden kanssa käytyjä keskusteluja esim. ryhmäoppimistilanteissa. Itsearvioinnit voivat olla alussa latteita, mutta ajan myötä opiskelijat oppivat siihen, että sen avulla voidaan kriittisesti kehittää esim. toisen tekemiä havaintoja ja tuotoksia. Henkilökohtaisten opintosuunnitelmien ja etenemisten kautta opiskelijat oppivat arvioimaan omaa kehittymistään myös työelämässä ja pitkäjänteisemmin kuin suunnittelemattomilla päämäärillä. Näen paljon hyvää perinteisissä esseissä, koska niiden avulla voidaan joihinkin asiakokonaisuuksiin paneutua syvällisesti. Tenttien avulla kyllä testataan tietoutta, mutta yksityiskohtien soveltamista ja pitkäkestoista osaamista tuskin saavutetaan sattumanvaraisesti valituilla kysymyksillä. Kansainvälisyys opettaa meitä ymmärtämään monikulttuurisuutta ja erilaisten ihmisten kohtaaminen avartaa meidän maailmaankuvaamme. Esimerkiksi meidän kaupunkikulttuurimme Suomessa on kehittynyt varsin myöhään. Kun pyrimme muuttamaan opiskelua, meidän pitää huomioida muutokset myös arviointikriteereissä.