Osaamisperusteisuus pohdintaa!

Opettaja-ammattikorkeakoululaisen pohdintaa osaamisperusteisuudesta opettajan ja opiskelijan työssä

Mika Paldanius, dosentti, FT, yliopettaja, Oamk

Opiskelijan kyvykkyyttä ja taitavuutta tavoitellaan koulutuksen kautta. Mitä sitten itse osaamisperusteisuus tarkoittaa ja mistä se syntyy? Osaamisperusteisuutta voidaan kuvata kaikkien taitojen opettamiseksi, joilla on opiskelijalähtöinen asenne. Yksilöllisyys ja henkilökohtaiset opintopolut mahdollistetaan ja aiempi tietämys/ lähtötaso huomioidaan jokaisen opiskelijan kohdalla. Itsearvioinnin ja reflektoinnin kautta opitaan rakentamaan peruskiveä omalle tietoperustalle. Miettimällä omia tavoitteitaan ja osaamistaan opiskelijoille annetaan työkalut kehittää itseään ja omaa osaamistaan. Jos opiskelijalla on jo osaamista, se tunnistetaan eikä opiskelijan tarvitse alkaa hankkia päällekkäistä koulutusta, jolta hänellä on jo tarpeeksi tietoa ja osaamista.

Osaamisperustaisuus ei ole uusi asia ammatilliseen koulutukseen johtavissa tutkinnoissa. Työelämälähtöisyys ja osaamisperustaisuus ovat olleet tärkeitä lähtökohtia jo parin vuosikymmenen ajan. Koulutuksen järjestäjän toimintaan osaamisperusteisuus vaikuttaa pedagogisten toimintojen kautta. Ajattelutavan muutos on asetettu osaamisperusteisuudessa keskiöön. Oppijan osaaminen ja sen kehittyminen ovat lähtökohta, jonka kautta oppimisprosessit, opetus- ja ohjaus- sekä arvioinnit määritellään. Määrällinen suorittamisen sijaan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen viitoittavat opiskelijoiden opintopolkuja yksilöllisesti ja joustavasti. Opettajalla on edelleen tarpeellinen, mutta toisella tavalla kuin perinteisessä mallissa, koska opintopisteiden edellyttämä opetus ei ole enää pääasia. Tavoitteena on välttää opiskelijoiden tarpeettomia lisäsuorituksia, joilla ei tueta osaamisen hankkimasta. Yksittäisten oppiaineiden opiskelusta tulee osa osaamisen osoittamista ja tarpeellisen tiedon hankkimista.

Opiskelujen henkilökohtaistamisella saavutetaan parhaimmat tulokset oppijan suunnitellessa ja toteuttaessa omaa oppimispolkunsa.  Oppijan lähtökohdat ja tarpeet huomioidaan opetusta ja ohjausta järjestettäessä. Henkilökohtaistaminen ei ole synonyymi yksilöllisyydelle, koska oppimismuodot ja oppimisympäristöt suunnitellaan ja toteutetaan opiskelijoiden tarpeisiin ja tilanteisiin sopiviksi. Käytännössä yksilöllisyys ei tarkoita sitä, että tarjottu opetus ja opetussuunnitelmat olisivat muuttuneet.

Osaamisperusteisuus tavoittelee syvällistä henkilökohtaistamista, jolla laajennetaan opiskelijoiden roolia ja vastuuta koulutuspalveluiden palveluiden sisältöjen luomisessa. Valinnanmahdollisuudet lisäävät vaihtoehtoja, mutta valintojen tekemisessä voi olla motivaationa enemmänkin omat mieltymykset kuin todelliset hyödyt osaamisen parantamiseksi.

Oppimiseen käytetty aika ja yksittäisten aineiden korostaminen ei ratkaisevaa osaamisperusteisessa pedagogiikassa, koska meidän ihmisten käytännön toiminta perustuu kokonaisvaltaiseen tekemiseen eikä vain erityisiin tietoihin ja taitoihin. Osaamisen tuottaminen ei ole oppiaineiden suorittamista vaan niiden merkityksen yhdistämistä kokonaisuuksiin, joita tarvitsemme niin työelämässä kuin vapaa-aikanakin. Oppiaineet ovat osaamisperusteisessa ajattelussa oppimisen apuvälineitä, joilla ilmiöitä voidaan hallita. Matematiikka ei ole itseisarvo vaan sen avulla voidaan hallita erilaisia arkipäiväisiä ja työelämän asioita, joilla on merkitystä. Todennäköisyyslaskentaa voidaan hyödyntää monissa tieteellisissä ja arkisissa asioissa.  Osaamisen hankkimista tapahtuu koko ajan ympäristössämme, missä toimimme ja teemme työtä. Osaamisperusteisuus korostaa sitä, että arkipäivän tilanteet tarjoavat tilanteita, joissa opimme ja teemme virheitä. Muodollinen koulutus tarjoaa vain osittaista oppimista, koska elämäämme kuuluu paljon muutakin, mitä teemme osaamista kartuttavissa yhteisöissä esimerkiksi harrastuksissa, kotona ja perheen parissa.

Millä tavalla osaaminen rakentuu ja kuinka kokemuksia kartutetaan? Osaaminen on kokemusten kertymää, joka on arkista, toiminnallista ja siihen kuuluu erilaisten toimintojen tuloksista ilmentyviä asioita. Itsearviointi auttaa jäsentämään asioita avartamalla ja rakentamalla prosesseja uudelleen. Puhutaan osaamisen rekonstruktiosta, kun kokemuksiin haetaan sisältöjä arvioimalla niitä kokemuksellisen oppimisen periaatteiden mukaisesti. Ammatillisen kehittymisen näkökulman kautta tarkasteltavat kokemusten merkitykset arvioidaan ja tarkastellaan rekonstruoivassa ohjauksellisessa viitekehyksessä. Osaamisen opettajalta vaaditaan asennetta: me kaikki olemme kasvamassa ja oppimassa täällä. 

Osaamisperusteissa opiskelussa opiskelijan vastuu omien opintojen etenemisestä on suuri. Valmiita aikatauluja ei ole tarjolla, vaan opiskelija ottaa vastuun etenemisestään ja kehittymisestään. Opettajan rooli on tukea ja ohjata sekä mahdollistaa ja ylläpitää oppimisen yhteyksiä. Tavoitteena on löytää joustava, laaja ja yksilöllinen oppimisen polku, joissa on henkilökohtaisia haasteita ja riskejä. Mukavuusalueiden ylittämiset ovat sallittuja ja ne luovat pohjaa elinikäiselle oppimisille. Niin koulutusjärjestelmät kuin työyhteisötkin tarvitsevat haasteita, mutta myös työilmapiirin pitää olla sellainen, jossa he voivat toimia avoimesti, joustavasti, tilanneherkästi ja nopeasti reagoiden.  

Ryhmän merkitys ja sen hyödyntäminen on tärkeää osaamisperusteisissa oppimisprosesseissa. Sosiaaliset vuorovaikutustapahtumat, keskustelut, kysymykset yms. auttavat jäsentämään erilaisia kokonaisuuksia. Opettaja ymmärtää sen, että osaaminen on merkityksellistä, kun kaikkien muidenkin hänen kollegoidensa opettamat asiat yhdistyvät hänen omaansa. Osaamisen opettajan tehtävänä on ohjeistaa ja tukea osaamisen osoittamista sekä dokumentointia. Ratkaisujen etsiminen ja myönteisten tavoitteiden edistämiset osaamisessa ovat osaamisen opettajan tavoitteina negatiivisten ongelmien ratkaisujen etsimisen sijaan.

Lähteet

OAMK. (Lainattu 30.8.2016). Osaamisen opettaja, luonnos .

Opetushallitus. (2014 ). Osaamisperusteisuus todeksi- askelmerkkejä koulutuksen järjestäjille. oph.fi .