Pohdintaa oppimisteorioista, malleista ja oppimisprosesseista!

 

Pohdintaa oppimisteorioista, malleista ja oppimisprosesseista!

Lähipäivät: Oppimisteoriat ja mallit 12.9.2016 ja laadukas oppimisprosessi 13.9. 2016

Paikka: Amok, Oulu

Oppimisteorioiden ja mallien avulla voimme jäsentää opettajina opetusta ja miettiä niitä keinoja, joilla saamme parhaan oppimistuloksen. Pedagogiset keinoilla on historiansa ja ne ovat kehittyneet uomiinsa ajan saatossa. Työmme kehittyy ja se on ajasta, ympäristöstä ja trendeistäkin muodostuva kokonaisuus. Oppimisteorioilla selitetään tieteellisin käsittein oppimisiin liittyviä yksityiskohtia ja keinoja. Opettajille ja organisaatioille annetaan vastuuta sopivissa määrin autonomian kautta, miten erilaisia malleja ja teorioita käytetään opetuksessa ja koulutusten toteuttamisissa. Vastaavasti oppimiskäsitys perustuu sekä teoriaan että käytäntöön ja sosiaalisesti päätettyihin ja jaettuihin reunaehtoihin, joiden kautta opettajille on annettu keinoja ja luovia tapoja hoitaa kasvatus- ja opetustehtäviä.

Kasvatus- ja opetusajattelu on dynaamista, kehittyvää ja joustavaa, joka perustuu ajankohtaiseen tietoon ja käsityksiin. Tieto muokkautuu eri tieteenalojen sisällä ja sitä voidaan hyödyntää soveltaen monilla eri aloilla. Itse asiassa uusia keksintöjä ja erilaisia metodologioita halutaan yhä enemmän tehdä monitieteellisesti. Tiedon määrä on lisääntynyt ja viestinnän määrää on entistä haasteellisempaa siivilöidä opetuksen ja opiskelijoiden käyttöön. Opiskelijoilla on entistä paremmat välineet ja keinot itsenäiseen opiskeluun ja kansainväliseen yhteistyöhön. Voimme käyttää SOME-kanavia monella eri tapaa ja voimme olla mukana kansainvälissä verkostoissa digitaalisten välineiden kautta.

 

Osaamisperusteisuuden kautta minulla on mahdollisuus valmentaa opiskelijoita yksilöllisesti heidän teoriatiedon ja pohjan laajentamisessa sekä käytännössä tehtävien töiden kautta. Konstruktivismi kritisoi perinteisiä käsityksiä opettamisesta ja tämän suunnan edustajat puhuvatkin mielellään oppimisen ohjaamisesta. Itse asiassa osaamisperustainen käsitys nojaa oppimisen sisäiseen säätelyyn, kun taas behavioristinen ajattelu on ulkoiseen säätelyyn perustuvaa. Omassa opetuksessani ohjaan opiskelijoita tiedon etsintään ja sen käyttöön liittyviin seikkoihin. Motivoin heitä tarttumaan asioihin ja teen selväksi sen, että tarvitsemme myös epäonnistumisia. Käytännön töitä ja mitä tahansa ammattia harjoittaessa ei voida aina onnistua. Jos kehitämme esimerkiksi erilaisia menetelmiä, on aivan varmaa se, että joissakin prosesseissa emme onnistu ensimmäisellä emmekä toisellakaan kertaa. Minusta on ensiarvoisen tärkeää saada opiskelijat ymmärtämään se, ettei tieto ole pysyvää vaan se muuttuu ja siihen liittyviä ilmiöitä pitää katsoa aina kriittisesti. Liika kriittisyys voi toisaalta jäykistää toimintaa. Niin opiskelijat kuin opettajatkin tarvitsevat joustavuutta, asioissa viipyilyä ja luovaa sekä ennakkoluulotonta asennetta.  

 

Osaamisperusteisen pedagogiikan ajatuksena ei ole kontrolli, käytettävän ajan ja yksittäisten oppiaineiden ”tankkaus”. Kokonaisvaltaisen tekemisen ja toiminnan kautta yksilö on keskiössä. Toimintaa ohjaa kokonaisuuden hahmotus ja tätä kautta tietoperusta rakentuu aikaisemmin kerätyn aineksen päälle. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen nopeuttavat ja yksilöllistävät opiskelijoiden etenemistä. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Teoreettisen ajattelun kautta opitaan hallitsemaan tietoa kriittisesti ja sitä osataan jäsentää monien oppiaineiden kautta omaan käytännön työhön.

Käytämme työyhteisöissä erilaisia logiikoita tiedon ymmärtämisessä ja jalostamisessa. Tarvitsemme perustaksi teknis-numeerista pohjaa, toisaalta meillä pitää olla psykologista logiikka sekä suhteiden ymmärtämiseen liittyviä taitoja, joilla pärjäämme sosiaalisessa maailmassa. Arkipäivän tilanteissa tapahtuvaa oppimista kutsutaan situationaaliseksi oppimiseksi. Harrastukset, perhe-elämä ja työ ovat kaikki omaan elämäämme liittyviä tekijöitä, joiden kautta peilaamme ja rakennamme osaamistamme.

 

Opettajan rooli on muuttuva ja sen dynaamisuus voi vaikeuttaa asioiden hallitsemista. Suunnittelu ja käsikirjoitusten teko ovat edelleenkin tärkeässä roolissa ennen opetuksen toteutusta, mutta opettajien on oltava entistä nöyrempiä ja mukautuvampia. Opettajan alkuaikoina tehdyt haalistuneet kalvot eivät näyttele pääosaa vaan opiskelija on keskiössä, jonka valmennuksesta vastaavat opetusalan asiantuntijat, joilla on pedagogisia taitoja ja pätevyyttä yksilöllisten ratkaisujen toteutukseen. Osaamisperusteisessa opetussuunnitelmassa ohjauksellinen lähestymistapa on rekonstruktiivista pedagogiikkaa. Osaamista rakennetaan uudelleen opiskelijan omien tavoitteiden kautta. Aiempi osaaminen voi saada tukea uudesta tiedosta tai se voi johtaa opiskelijan osaamisidentiteetin uudenlaiseen kehittymiseen. Kielellistäminen auttaa osaamisen ymmärtämisessä, rakentamisessa, arvioinnissa, osoittamisessa ja edelleen kehittämisessä.

Opettajien yhteistyön avulla voidaan opetussuunnitelmia tehdä kokonaisvaltaisesti. Yksittäisten oppianeiden roolit istutetaan kokonaisuuksiin. Osaamisen opettaja ymmärtää oman rajallisuutensa, dynaamisuutensa ja elinikäisen oppimisen roolinsa. Opettajat ilmentävät oppilailleen työyhteisötaitojaan käyttämällä psykologista ja suhteiden logiikoitaan niin omissa oppimisympäristöissään kuin muillakin elämänalueillaan.

 

Opiskelijoiden henkilökohtaisten opintosuunnitelmien kautta opiskelija jäsentävät omaa osaamistaan ja he löytävät omat kehittämistarpeensa. Opettajan tehtävänä ei ole asettaa opiskelijoille tavoitteita vaan jokainen valitsee yksilöllisen polkunsa. Omien kehittämistarpeiden löytämisen kautta osaamista voidaan lähteä vahventamaan. Kompensaation avulla omia vahvuuksia hyödynnetään heikkouksien vahventamiseksi.

Kun ajattelen omaa oppimistani, niin teen mielelläni itsenäisiä tehtäviä, joissa on kirjallisuusmateriaalia ja erilaisia artikkeleita apuna. Muistan kun opiskelin terveyshallintotiedettä pääaineena ja hoitotiedettä sivuaineena oman työni ohessa niin silloin opiskelu oli aika lailla tenttipainotteista vielä joillakin kursseilla. Minulla oli mahdollisuus käydä luennoilla, harjoituksissa päivisin  ja tehdä töitä iltaisin tutkimuslaboratoriossa omaan tahtiin. Oli perhe, pieni lapsi, asuntovaihdokset yms.; asiat kuitenkin sujuivat aika mutkattomasti, koska olin todella motivoitunut ja innostunut terveyshallintotieteen opinnoista. Tein aika paljon itsenäistä työtä ja minusta se toimi. Kirjoittaminen on hyvä tapa asioiden prosessoimiseen. Itse asiassa, kirjoitin osaamisperusteisuudesta artikkelin Bioanalyytikkolehteen. Laitan artikkelin blogiini, kunhan se ilmestyy. Itse asiassa voisin pyytää artikkelistani erillisen pdf tiedoston päätoimittajaltamme.