Oulussa 15.11.2016
Opiskelijan arviointiin ei
ammattikorkeakoululaissa ole määritelty sitä, miten ja kuinka arviointi tulisi
suorittaa ja kuka sen suorittaa. Arvioinnin oikaisua koskeva laki kuitenkin
ohjaa siihen suuntaan, että oikaisua vaaditaan arvioinnin suorittaneelta
opettajalta. Ammattikorkeakoulu- laki on erilainen ja hiukan puutteellinenkin
verrattuna ammatilliseen koulutukseen, koska esim. työelämäjaksoilla
ulkopuolisilla asiantuntijoilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa arviointiin,
vaikka näinähän he käytännössä tekevät antaessaan palautetta
arviointitilaisuuksissa työelämäjaksoilla. Ammattikorkeakoulun opettaja voi
ottaa huomioon työ-ja elinkeinoelämän edustajien lausunnot, jos hän katsoo
asian tarpeelliseksi.
Opiskelija-arvioinnin arviointisäännöt
ammattikorkeakoulut voivat päättää itse. Arvioinnin toteuttaminen,
arviointiasteikot ja niiden soveltaminen kuuluvat mm. ammattikorkeakoululakiin
ja VN: n asetukseen ammattikorkeakoulusta.
Arviointi on perustana sille, että
opiskelija ohjataan toimimaan ammattitaitovaatimusten ja tutkinnon tavoitteiden
mukaisesti. Opiskelijalle on informoitava siitä, mitä hänen tulee osata ja
miten. Opintojakson osaamistavoitteisiin on kirjattava, mitä tulee osata ja
opintojakson arviointikriteeristä täytyy löytyä vastaukset siihen, miten
opiskelijan on osoitettava osaamisensa tutkinnon tavoitteiden ja
ammattitaitovaatimusten mukaisesti.
Jos verrataan toisen asteen ja
ammattikorkeakoulun arviointiperusteita niin ammattikorkeakoululla on
huomattavasti vapaammat ”raamit” päättää omasta toiminnastaan kuin toisen
asteen ammatillisilla oppilaitoksilla. Toisen asteen ammatillisten
oppilaitosten arviointi perustuu ammattitaitovaatimuksiin, jotka kertovat sen, mitä
opiskelijan osaamisen on oltava. Sen sijaan ammattikorkeakoulut voivat päättää
itse omien koulutusohjelmien opetussuunnitelmista ja arvioinnista omien arviointisäännöstöjensä
mukaan. Opiskelijan osaaminen ja arviointi suhteutetaan ammattikorkeakoulussa
opintojakson osaamistavoitteisiin.
Nykyisin ammattikorkeakouluihin tulee
paljon opiskelijoita, joilla on jo laaja tietoperusta ja osaamista aiemmin
hankituista koulutuksista tai työelämästä. Aiemmin hankitun osaamisen
tunnistamista ja tunnustamista kutsutaan AHOT-toiminnaksi.
Osaamisen tunnistaminen lähtee ajatuksesta, että opiskelija selvittää aluksi,
mitä ovat tutkinnon osan/opintojakson ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet.
Jos opiskelijalla on osaamista hän voi näyttää sen eri tavoin esim.
itsearvioinnilla, ohjauskeskusteluilla ja työnäytöillä. Opettajan tehtävän on
arvioida, miten opiskelijan osaaminen vastaavat tutkinnon osan/ opintojakson
vaatimuksia. Jos opettaja arvioi, että opiskelijan osaaminen vastaa
tutkinto-ohjelman kriteereitä, hän voi antaa opiskelijan osaamisesta virallisen
suoritusmerkinnän. Ammatillisella puolella osaamisen näyttämisen prosessi
kuuluvat näytön suunnittelu, varsinainen näyttö ja arviointi.
Millä muilla eri tavoin opettajat voivat
arvioida opiskelijoiden osaamista kuin perinteisillä tenteillä? Omien
tavoitteiden kirjaaminen ja itsearvioinnin kirjaaminen oppimispäiväkirjan
muodossa auttavat jäsentämään asioita suurempiin kokonaisuuksiin ja siihen,
millä tavoin oppiminen on lisännyt opiskelijan kokonaisuuksien hahmottamista
omalla ammattialallaan ja miten asiat suhteutuvat esim. moniammatillisiin
toimiin. Asioiden reflektointi opettaa opiskelijoita selvittämään niin
teoreettista kuin käytännön tietoperustaa omalle ammattialalleen. Päiväkirjan
muodon ei tarvitse olla kirjallinen, vaan se voidaan tehdä esim. tallenteen
muodossa.
SWOT-analyysin avulla opiskelijat voivat
arvioida itsearvioinnin kautta omia vahvuuksia ja heikkouksiaan. Toisaalta
vertaisarviointien avulla opiskelijat oppivat antamaan ja saamaan kriittistä ja
rakentavaa palautetta omasta ja kollegan osaamisesta ja taidoista. Kritiikinsietokykyyn,
palautteen antamiseen ja saamisen oppiminen kehittää opiskelijan osaamisen
arviointiosaamista, jota hän voi soveltaa työelämään. Perinteisen tentin avulla
osoitetaan hyvin rajoittunutta aluetta osaamista. Opettaja voi painottaa vain
osaa asioista ja tästä syystä opiskelijan osaaminen jää suppeaksi, vaikka
arvioitu tulos olisikin hyvä.
Opettajan käsikirjan taulukossa 66 on
käyttökelpoinen matriisi, jota voi käyttää monipuolisesti arvioinnin työkaluna,
koska arvioinnin suorittajataso voi olla opiskelija itse, opettaja, vertainen
tai joku muu sidosryhmän jäsen. Tärkeintä arvioinnissa on se, että arvioinnin
kohde saavuttaa asetut tavoitteet, joita osaamiselle ja oppimiselle on
asetettu. Keskeistä on, että opiskelijat tietävät, mitä osaamiselle asetetut
tavoitteet ja kriteerit ovat, koska tämä viitoittaa heidän opiskeluaan oikeaan
suuntaan. Opiskelijoille tulee informoida siitä, mitä hyvien suoritusten
vaatimukset ovat ja kuinka niihin kiinnitetään huomiota arvioinnissa.
Oppimisen arvioinnissa kannattaa käyttää
SWOT-pohjasta ajattelua itsearviointien ja vertaisarviontien kautta. Oppimiseen
pitää ottaa mukaan joustavia elementtejä ja opintopolkuja, joiden kautta
opiskelijat voivat valita yksilöllisiä ratkaisuja opintojensa tueksi.
Verkkopedagogiikkaa kannattaa hyödyntää ja opiskelijoiden opettamista muille.
Yhdessä pohditut asiat jäävät helpommin mieleen ja ne auttavat sosiaalisen dialogin
kehittymisessä. Oppimisen pitää olla enemmänkin kokonaisuuksien hahmottamista
kuin ”nippelitietojen” jakoa yksin luennoiden.
Oppimisen arviointi tarvitsee
monipuolisia menetelmiä, joihin voidaan luoda erilaisia malleja, jotka tukevat
työelämän valmentautumista. Perinteisten tenttien osuus kannattaa minimoida.
Arviointiosaaminen
Aaltonen, K. & Camara, A. 2014. Työkaluja osaamislähtöiseen
arviointiin. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 16 (3), 44-52. Myös
verkkojulkaisuna (viitattu 23.5.2016):
Opetushallitus. 2015. Arvioinnin opas. Ammatillinen peruskoulutus,
näyttötutkinnot. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 23.5.2016. http://www.oph.fi/download/165456_arvioinnin_opas.pdf
Saranpää, M. 2012. Arvostan osaamista, arvioin osaamisia. Kriteerien
kriteerit. Teoksessa: H. Kotila & K. Mäki (toim.). Ammattikorkeakoulupedagogiikka
2. Helsinki: Edita, 67-88.
Linkkejä arviointi- ja palauteosaaminen
Ammattikorkeakoululakiuudistus
Ammattikorkeakouluopiskelijan opintosuoritusten arviointi ja oikeusturva arvioinnissa
Kohti kestävää kehitystä Pedagoginen lähestymistapa (2008)
Ammattikorkeakoululakiuudistus
Ammattikorkeakouluopiskelijan opintosuoritusten arviointi ja oikeusturva arvioinnissa
Kohti kestävää kehitystä Pedagoginen lähestymistapa (2008)
Erityispedagoginen osaaminen
Erityistä tukea tarvitsevien
opiskelijoiden tuen tarpeen muodot voivat vaihdella ja niihin pitää puuttua
yksilöllisesti. Heidän tarpeensa tunnistaminen perustuu erilaisiin
havaintoihin, joita opettajat ja opiskelijahuolto ovat tehneet. Opintojen
aikana ilmenneet erityisen tuen tarpeet ovat koko opetushenkilöstön vastuulla.
Jos opiskelijalla on esim. paljon poissaoloja, käyttäytyminen on muuttunut oleellisesti
opiskelujen aikana ja hänellä on vaikeuksia niin oppimisessa kuin työtaidoissa
sekä sosiaalisissa suhteissa.
Erityistä tukea tarvitsevalle
opiskelijoille on laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma
(HOJKS), jota seurataan ja tarkennetaan säännöllisesti. Jokaisen opiskelijan
kohdalla on selvitettävä oppimisvaikeuksiin vaikuttavat syyt ja suunnitella
tätä kautta opetukseen tukitoimia.
Opettajat tarvitsevat työssään keinoja
erityistä ohjausta vaativiin tilanteisiin. Opettajatuutorien vastuulla on
selvittää onko hänen ryhmässään opiskelijoita, jotka tarvitsevat erityistä
tukea ja neuvontaa. Hän ohjaa tarvittaessa erityistukea tarvitsevat opiskelijat
eteenpäin opinnoissaan.
Opintonsa väliaikaisesti keskeyttäneiden
opiskelijoiden opintojen uudelleen käynnistämiseen ja uuteen ryhmään
integroitumiseen voidaan tarvita opettajatuutorin tukea ja konsultointia yhdessä
kampus-opojen ja tutkintovastaavien kanssa. Konkreettisina keinoina erityisopetusta
tarvitseville voidaan järjestää pienryhmäopetusta ja omia oppimispajoja, joiden
avulla voidaan keskittyä rauhallisemmassa ympäristössä opetelemaan vaativia
asiakokonaisuuksia.
Erityisopiskelijoiden työssäoppimisen tukemiseen
ja näyttöjen tekemiseen voidaan käyttää erilaisia muistilistoja, jotka auttavat
valmentamaan mm. opiskelijoita, opettajia ja tuutoreita erilaissa tilanteissa. Erityisopiskelijoiden
arviointimenettelyyn valitaan keinot, joilla mitataan asetettujen tavoitteiden
saavuttamista. Arviointimenetelmien pitää pohjautua soveltuviin käytettyihin
opiskelumetodeihin, jotka tukevat opiskelijan oppimista. Kullekin opiskelijalle
on kehitettävä parhaiten soveltuva arviointimenetelmä ja opiskelijalle on
annettava mahdollisuus osoittaa osaamisensa muutenkin kuin kirjallisesti.
Opettajan on otettava huomioon erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden vaatimukset,
jotka kohdistuvat opetus-ja arviointimenetelmiin. Opiskelija tukeminen,
kannustaminen ja ohjaaminen kuuluvat opettajan tehtäviin. Hänen on
huolehdittava myös siitä, että opinnoista vastaava tuutori tai opinto-ohjaaja
puuttuvat asioihin, jos opiskelijan opinnot eivät etene suunnitellulla tavalla.
Ammattikorkeakoulussa verkko-/
monimuoto-opiskeluun tarvitaan tuutorointia, jotka ohjaavat uudet opiskelijat
lähiopetusjaksoilla riittävään työvälineiden hallintaan. Siirto-opiskelijat ja
vaihto-opiskelijat sekä englanninkielisten tutkinto-ohjelmien opiskelijoiden tuutorointi
on myös tärkeää. Ammattikorkeakoulut voivat tukea huippu-urheilijoiden
opiskelemista allekirjoittamalla sopimuksia, joilla pyritään siihen, että
opiskelijalla on henkilökohtainen opiskelu-ja valmennussuunnitelma. Opiskelun
ja urheilun yhdistäminen esim. Oulussa mahdollistuu Ouluseutu Urheiluakatemiaan
hyväksyttyjen opiskelijoiden osalta. Opiskelijan, liikuntasuunnittelijan ja
opinto-ohjaajan kanssa tehty henkilökohtainen opiskelu-ja valmennussuunnitelma
takaavat sen, että opiskelija voi jatkaa huippu-urheilemista ja opiskella
suunnitelmansa mukaan omassa tutkinto-ohjelmassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti