tiistai 15. marraskuuta 2016

Arviointi- ja palauteosaamista ja erityispedagogiikkaa!



Oulussa 15.11.2016
 
Arviointi-ja palauteosaaminen




 

 

Opiskelijan arviointiin ei ammattikorkeakoululaissa ole määritelty sitä, miten ja kuinka arviointi tulisi suorittaa ja kuka sen suorittaa. Arvioinnin oikaisua koskeva laki kuitenkin ohjaa siihen suuntaan, että oikaisua vaaditaan arvioinnin suorittaneelta opettajalta. Ammattikorkeakoulu- laki on erilainen ja hiukan puutteellinenkin verrattuna ammatilliseen koulutukseen, koska esim. työelämäjaksoilla ulkopuolisilla asiantuntijoilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa arviointiin, vaikka näinähän he käytännössä tekevät antaessaan palautetta arviointitilaisuuksissa työelämäjaksoilla. Ammattikorkeakoulun opettaja voi ottaa huomioon työ-ja elinkeinoelämän edustajien lausunnot, jos hän katsoo asian tarpeelliseksi.

 

Opiskelija-arvioinnin arviointisäännöt ammattikorkeakoulut voivat päättää itse. Arvioinnin toteuttaminen, arviointiasteikot ja niiden soveltaminen kuuluvat mm. ammattikorkeakoululakiin ja VN: n asetukseen ammattikorkeakoulusta.

 
Arviointi on perustana sille, että opiskelija ohjataan toimimaan ammattitaitovaatimusten ja tutkinnon tavoitteiden mukaisesti. Opiskelijalle on informoitava siitä, mitä hänen tulee osata ja miten. Opintojakson osaamistavoitteisiin on kirjattava, mitä tulee osata ja opintojakson arviointikriteeristä täytyy löytyä vastaukset siihen, miten opiskelijan on osoitettava osaamisensa tutkinnon tavoitteiden ja ammattitaitovaatimusten mukaisesti.

 

Jos verrataan toisen asteen ja ammattikorkeakoulun arviointiperusteita niin ammattikorkeakoululla on huomattavasti vapaammat ”raamit” päättää omasta toiminnastaan kuin toisen asteen ammatillisilla oppilaitoksilla. Toisen asteen ammatillisten oppilaitosten arviointi perustuu ammattitaitovaatimuksiin, jotka kertovat sen, mitä opiskelijan osaamisen on oltava. Sen sijaan ammattikorkeakoulut voivat päättää itse omien koulutusohjelmien opetussuunnitelmista ja arvioinnista omien arviointisäännöstöjensä mukaan. Opiskelijan osaaminen ja arviointi suhteutetaan ammattikorkeakoulussa opintojakson osaamistavoitteisiin.

 

Nykyisin ammattikorkeakouluihin tulee paljon opiskelijoita, joilla on jo laaja tietoperusta ja osaamista aiemmin hankituista koulutuksista tai työelämästä. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista kutsutaan AHOT-toiminnaksi.

 

Osaamisen tunnistaminen lähtee  ajatuksesta, että opiskelija selvittää aluksi, mitä ovat tutkinnon osan/opintojakson ammattitaitovaatimukset ja osaamistavoitteet. Jos opiskelijalla on osaamista hän voi näyttää sen eri tavoin esim. itsearvioinnilla, ohjauskeskusteluilla ja työnäytöillä. Opettajan tehtävän on arvioida, miten opiskelijan osaaminen vastaavat tutkinnon osan/ opintojakson vaatimuksia. Jos opettaja arvioi, että opiskelijan osaaminen vastaa tutkinto-ohjelman kriteereitä, hän voi antaa opiskelijan osaamisesta virallisen suoritusmerkinnän. Ammatillisella puolella osaamisen näyttämisen prosessi kuuluvat näytön suunnittelu, varsinainen näyttö ja arviointi.

 

Millä muilla eri tavoin opettajat voivat arvioida opiskelijoiden osaamista kuin perinteisillä tenteillä? Omien tavoitteiden kirjaaminen ja itsearvioinnin kirjaaminen oppimispäiväkirjan muodossa auttavat jäsentämään asioita suurempiin kokonaisuuksiin ja siihen, millä tavoin oppiminen on lisännyt opiskelijan kokonaisuuksien hahmottamista omalla ammattialallaan ja miten asiat suhteutuvat esim. moniammatillisiin toimiin. Asioiden reflektointi opettaa opiskelijoita selvittämään niin teoreettista kuin käytännön tietoperustaa omalle ammattialalleen. Päiväkirjan muodon ei tarvitse olla kirjallinen, vaan se voidaan tehdä esim. tallenteen muodossa.

 

SWOT-analyysin avulla opiskelijat voivat arvioida itsearvioinnin kautta omia vahvuuksia ja heikkouksiaan. Toisaalta vertaisarviointien avulla opiskelijat oppivat antamaan ja saamaan kriittistä ja rakentavaa palautetta omasta ja kollegan osaamisesta ja taidoista. Kritiikinsietokykyyn, palautteen antamiseen ja saamisen oppiminen kehittää opiskelijan osaamisen arviointiosaamista, jota hän voi soveltaa työelämään. Perinteisen tentin avulla osoitetaan hyvin rajoittunutta aluetta osaamista. Opettaja voi painottaa vain osaa asioista ja tästä syystä opiskelijan osaaminen jää suppeaksi, vaikka arvioitu tulos olisikin hyvä.

 

Opettajan käsikirjan taulukossa 66 on käyttökelpoinen matriisi, jota voi käyttää monipuolisesti arvioinnin työkaluna, koska arvioinnin suorittajataso voi olla opiskelija itse, opettaja, vertainen tai joku muu sidosryhmän jäsen. Tärkeintä arvioinnissa on se, että arvioinnin kohde saavuttaa asetut tavoitteet, joita osaamiselle ja oppimiselle on asetettu. Keskeistä on, että opiskelijat tietävät, mitä osaamiselle asetetut tavoitteet ja kriteerit ovat, koska tämä viitoittaa heidän opiskeluaan oikeaan suuntaan. Opiskelijoille tulee informoida siitä, mitä hyvien suoritusten vaatimukset ovat ja kuinka niihin kiinnitetään huomiota arvioinnissa.

 

Oppimisen arvioinnissa kannattaa käyttää SWOT-pohjasta ajattelua itsearviointien ja vertaisarviontien kautta. Oppimiseen pitää ottaa mukaan joustavia elementtejä ja opintopolkuja, joiden kautta opiskelijat voivat valita yksilöllisiä ratkaisuja opintojensa tueksi. Verkkopedagogiikkaa kannattaa hyödyntää ja opiskelijoiden opettamista muille. Yhdessä pohditut asiat jäävät helpommin mieleen ja ne auttavat sosiaalisen dialogin kehittymisessä. Oppimisen pitää olla enemmänkin kokonaisuuksien hahmottamista kuin ”nippelitietojen” jakoa yksin luennoiden.

Oppimisen arviointi tarvitsee monipuolisia menetelmiä, joihin voidaan luoda erilaisia malleja, jotka tukevat työelämän valmentautumista. Perinteisten tenttien osuus kannattaa minimoida.

 

 

Arviointiosaaminen

 

Aaltonen, K. & Camara, A. 2014. Työkaluja osaamislähtöiseen arviointiin. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 16 (3), 44-52. Myös verkkojulkaisuna (viitattu 23.5.2016):


Opetushallitus. 2015. Arvioinnin opas. Ammatillinen peruskoulutus, näyttötutkinnot. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 23.5.2016. http://www.oph.fi/download/165456_arvioinnin_opas.pdf

Saranpää, M. 2012. Arvostan osaamista, arvioin osaamisia. Kriteerien kriteerit. Teoksessa: H. Kotila & K. Mäki (toim.). Ammattikorkeakoulupedagogiikka 2. Helsinki: Edita, 67-88.

 



 










 

Erityispedagoginen osaaminen

 

 

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tuen tarpeen muodot voivat vaihdella ja niihin pitää puuttua yksilöllisesti. Heidän tarpeensa tunnistaminen perustuu erilaisiin havaintoihin, joita opettajat ja opiskelijahuolto ovat tehneet. Opintojen aikana ilmenneet erityisen tuen tarpeet ovat koko opetushenkilöstön vastuulla. Jos opiskelijalla on esim. paljon poissaoloja, käyttäytyminen on muuttunut oleellisesti opiskelujen aikana ja hänellä on vaikeuksia niin oppimisessa kuin työtaidoissa sekä sosiaalisissa suhteissa.

 

Erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijoille on laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), jota seurataan ja tarkennetaan säännöllisesti. Jokaisen opiskelijan kohdalla on selvitettävä oppimisvaikeuksiin vaikuttavat syyt ja suunnitella tätä kautta opetukseen tukitoimia.

 

Opettajat tarvitsevat työssään keinoja erityistä ohjausta vaativiin tilanteisiin. Opettajatuutorien vastuulla on selvittää onko hänen ryhmässään opiskelijoita, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja neuvontaa. Hän ohjaa tarvittaessa erityistukea tarvitsevat opiskelijat eteenpäin opinnoissaan.

 

Opintonsa väliaikaisesti keskeyttäneiden opiskelijoiden opintojen uudelleen käynnistämiseen ja uuteen ryhmään integroitumiseen voidaan tarvita opettajatuutorin tukea ja konsultointia yhdessä kampus-opojen ja tutkintovastaavien kanssa. Konkreettisina keinoina erityisopetusta tarvitseville voidaan järjestää pienryhmäopetusta ja omia oppimispajoja, joiden avulla voidaan keskittyä rauhallisemmassa ympäristössä opetelemaan vaativia asiakokonaisuuksia.

 

Erityisopiskelijoiden työssäoppimisen tukemiseen ja näyttöjen tekemiseen voidaan käyttää erilaisia muistilistoja, jotka auttavat valmentamaan mm. opiskelijoita, opettajia ja tuutoreita erilaissa tilanteissa. Erityisopiskelijoiden arviointimenettelyyn valitaan keinot, joilla mitataan asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Arviointimenetelmien pitää pohjautua soveltuviin käytettyihin opiskelumetodeihin, jotka tukevat opiskelijan oppimista. Kullekin opiskelijalle on kehitettävä parhaiten soveltuva arviointimenetelmä ja opiskelijalle on annettava mahdollisuus osoittaa osaamisensa muutenkin kuin kirjallisesti. Opettajan on otettava huomioon erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden vaatimukset, jotka kohdistuvat opetus-ja arviointimenetelmiin. Opiskelija tukeminen, kannustaminen ja ohjaaminen kuuluvat opettajan tehtäviin. Hänen on huolehdittava myös siitä, että opinnoista vastaava tuutori tai opinto-ohjaaja puuttuvat asioihin, jos opiskelijan opinnot eivät etene suunnitellulla tavalla.

 

Ammattikorkeakoulussa verkko-/ monimuoto-opiskeluun tarvitaan tuutorointia, jotka ohjaavat uudet opiskelijat lähiopetusjaksoilla riittävään työvälineiden hallintaan. Siirto-opiskelijat ja vaihto-opiskelijat sekä englanninkielisten tutkinto-ohjelmien opiskelijoiden tuutorointi on myös tärkeää. Ammattikorkeakoulut voivat tukea huippu-urheilijoiden opiskelemista allekirjoittamalla sopimuksia, joilla pyritään siihen, että opiskelijalla on henkilökohtainen opiskelu-ja valmennussuunnitelma. Opiskelun ja urheilun yhdistäminen esim. Oulussa mahdollistuu Ouluseutu Urheiluakatemiaan hyväksyttyjen opiskelijoiden osalta. Opiskelijan, liikuntasuunnittelijan ja opinto-ohjaajan kanssa tehty henkilökohtainen opiskelu-ja valmennussuunnitelma takaavat sen, että opiskelija voi jatkaa huippu-urheilemista ja opiskella suunnitelmansa mukaan omassa tutkinto-ohjelmassaan.   

 

Linkkejä erityispedagoginen osaaminen

 Erityisopetuksen käsikirja (2010) 





 






 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti